Käytiin Tarran kanssa tutustumassa Helsingin vilinään. Paljon jännää tutkittavaa pienen koiran näkökulmasta, mutta enimmäkseen taisi olla ihan kiva reissu koiruudenkin mielestä. Vaikka kuumuuden ihanuudesta ei ihan päästy yksimielisyyteen; Tarra tahtoi tuulta ja varjoja, itse olisin nauttinut suorasta auringon paahteesta. Kesä <3
Tätä tässä on koko kevät jännitetty, hieman jopa pelätty, toivottu ja ennen kaikkea odotettu kuin kuuta nousevaa. Vivan uusi best friend, Tarra. 10vko eilen mittariin saanut Tarra haettiin eilen (alle 24h kestäneellä matkalla) Saksan Hampurista.
Kaikki sujui todella mutkattomasti, yhtäkään ongelmaa ei matkan aikana osunut kohdalle. Ja vaikka eilisen lentoyhtiömme, AirBalticin, käsimatkatavarasäännöt kertovat, ettei yli 8kg käsimatkatavaroita saa ottaa matkustamoon, ei kukaan pentua ihastelemaan saapuneista työntekijöistä ajatellut punnita koiraa saati sen kantokassia. Siispä Tarra matkusti tyytyväisenä (unisena) meidän kanssa matkustamossa, vaikka olikin jo yli 8kg ilman matkalaukkuaan :)...
Viva oli ystävällä hoidossa ja tänään haimme sen takaisin kotiin tutustumaan uuteen pikku toveriinsa. Alun pikku möristelyjen jälkeen Vivasta ja Tarrasta on tullut ylimmät ystävykset <3 . Toivottavasti suunta jatkuu yhtä hyvänä :) .
Tarra on meillä sijoituksessa, toisena omistajana Vivan kasvattaja Kirsi ja toisena omistajana Kirsin hyvä kasvattajaystävä Oili. Odotuksena on saada pennusta hyvä harrastuskaveri ja muutamissa näyttelyissäkin tulemme varmasti kiertämään. Kiitos Kirsille ja Oilille tästä mahdollisuudesta! <3
Olen ollut jo muutaman päivän kipeänä, mutta päätin väkisin raahautua tunniksi pihalle agilitykurssin ensimmäistä kertaa varten. Kurssin ensimmäinen kerta menee muutenkin aina tutustumiseen ym niin ajattelin, että ehkä selviän.
Se niin se oli sen arvoista.
Vivalla oli ihan superkivaa! Ehdittiin tehdä tehtäviä noin puoli tuntia, eli puolet ajasta. 8 hlö ryhmä oli jaettu puoliksi molemmille ohjaajille omiksi pikkuryhmiksi, joten kyllä siinä muutaman toiston ehti tehdä.
Ensimmäisenä treenattiin putkea, ensin lyhyenä, sitten pitkänä. Ensimmäisen putken jälkeen Vivalla syttyi lamppu päässä - "ai niin tää oli TÄTÄ! JESSSS!!" . Sen jälkeen se olisikin tehnyt muidenkin vuorot ja vielä vähän lisää :D . Putken kanssa ei ollut mitään ongelmia, tosin en ottanut sitä vielä itse lähettäen, vaan niin että avustaja piti sitä putken toisessa päässä kiinni, kun itse juoksin toiseen päähän huhuilemaan. No se meni niin itsevarmasti ja vauhdilla, että kun siiryttiin toiselle tehtävälle - esteille - päätin kokeilla itse eteen lähettämistä. Eihän sitä tarvinnut kuin päästää pannasta irti niin Viva lähti esteelle täysillä. Ensin yhden esteen ja sitten kahden esteen sarja. Ei mitään ongelmia. Toisella kierroksella otettiin niin, että koira jäi odottamaan kahden esteen sarjan eteen ja itse lähdettiin jo edeltä ja sitten huudettiin koira mukaan. Taaskin ihan kympin suoritus. Maltillinen odotus ja räjähtävä lähtö suoraan palkinnon luo. Jes!
Seuraavaa kertaa odotan niin innolla, tästä on todella kiva jatkaa, kun huomaa miten tuo koira tähän lajiin syttyi pienen tauon jälkeen. Ehkä saan muutaman kuvan tai videonkin :) .
Huomenna onkin lähtö Saksaan. Ja tätä matkaa on odotettu.
Tiistaina alkaa meidän ihan ensimmäinen agilitykurssi! Tulihan siellä agipainotteisella pentukurssilla jo tutustuttua alkeisiin, mutta nyt päästään jo (toivottavasti) ihan tosissaan etenemään. Mitään isoja hyppyjä tai muuta luustolle rankkaa ei vielä tehdä, koska luustokuvat otetaan vasta syksyllä, mutta eiköhän me silti alkuun päästä.
Liityin vuoden alussa Espoon Koirakerhoon (EKK), mutta koska siellä kursseille pääseminen tuntuu olevan sula mahdottomuus niin kyselin vähän muualtakin ja sain kuin sainkin toisen seuran kurssilta paikan, jee! Kyseessä on Agility Ry:n kahdeksan kertaa kestävä alkeiskurssi. Jos innostumme lajista enemmän ja luustokuvat antavat vihreää valoa niin voi olla seuran vaihto edessä. EKK:lla tosin oli se hyvä puoli, että lajeja oli muitakin kuin agility. Mutta mitä iloa niistä on jos pitää vuosi käydä talkoissa ennen kuin on mitään sijaa kursseille pääsyyn? Ihan älyttömältä tuntuu muutenkin koiramaailman seuratoiminta. Ratsastusseuroissa on tullut oltua lähes koko ikä, ja talkoisiinkin olen aina osallistunut hyvillä mielin, mutta se ei ole ikinä ollut mikään edellytys kursseille/valmennuksiin pääsyyn. Olen tottunut enemmänkin meininkiin 'nopeat syö hitaat', en 'tää olis nyt kerännyt näin ja näin paljon pisteitä eli saa tulla mukaan'. Valistakaa nyt tyhmää jos olen aivan väärässä näiden koirajuttujen suhteen (nimim. aloittelija).
Kevyesti harmittaa. Vaikka toisaalta ymmärrän kyllä, että kursseille on pk-seudulla tulijoita ovista ja ikkunoista asti. Silti systeemi vaikuttaa sekavalta.
Anyways. Ensi viikko näyttää ihanalta - tiistaina ratsastamaan Goofylla, agilityä Vivan kanssa ja torstaina... No, paljastetaan se myöhemmin :) . Kaiken lisäksi ilma on ollut nyt niin kesäinen, että meinaan pakahtua! <3
Toinen junioriluokka takana päin ja nyt täytyy kyllä sanoa, että jäi todella hyvä fiilis. Tuomari oli tsekkiläinen Petr Rehanek, yksi näitä harvoja tuomareita, jotka PERUSTELEVAT päätöksensä. Hän jutteli jokaisen esittäjän kanssa henk.koht. arvostelun jälkeen, kertoi mistä piti koirassa ja missä oli hänen mielestään puutteita. Lisäksi oli todella kohtelias ja ystävällisen oloinen (mm. kätteli jokaisen esittäjän aina kehän alussa). Parempaa tuomaria tällaiselle vielä vähän epävarmalle esittäjälle ja nuorelle koiralle saa hakea.
Viva esiintyi normaaliin tapaansa todella hyvin. Seisoa tapitti paikallaan ja tervehti tuomaria iloisesti. Näyttelyt olivat meille ensimmäiset ulkonäyttelyt pitkään aikaan ja eron huomasi kyllä Vivassa ja omassa esiintymisessä. Minulle oli helpompi olla ulkona, nautin ihanasta auringosta eikä jännityksestä ollut tietoakaan ja Viva taas oli heti enemmän tarkkaavaisena ja tietoisempi ympärillä tapahtuvista asioista, eli keskittymiskyky ei ollut ihan niin kohdillaan kuin hallissa. Joka tapauksessa oli ainakin omasta mielestäni paljon kivempi olla ulkona kuin hallissa ja samalla nauttia hyvästä säästä :) .
Näin heti, että tuomari piti Vivan tyypistä. Ensimmäisen juoksutuksen jälkeen vinkkasi minulle "try to keep tail down", mutta niinhän se häntä vaan nousi sieltä kuin antenni pystyyn :D . "Tail over back" sitten verottikin arvosanaa ERI:stä EH:n, tuomari tuntui kuitenkin olevan aidosti pahoillaan, sillä selitti arvioinnin jälkeen minulle, miten paljon piti Vivasta, kaikki koirassa oli hänen mieleensä, mutta hännästä oli pakko mainita miinuksena. Vielä kilpailukehän sijoituksessa tuomari levitteli meidän kohdalla käsiään anteeksipyytelevänä ja sanoi "I'm very sorry" :D . (Laitan myöhemmin videon kehästä, kannattaa kiinnittää tähän huomiota videon loppupäässä ;) ).
Tämä pysty häntä on ihan selkeästi liitettävissä näyttelytilanteeseen liittyvään jännittyneisyyteen/innostukseen, koska Viva ei KOSKAAN kotioloissa juostessaan nosta häntää selkälinjan yli, tekee sitä vain pöyhistellessään muille koirille tai ollessaan todella innoissaan. Nyt onkin seuraava tehtävä saada rauhallinen mielentila esiintymiseen niin, että Viva esiintyy itsevarmana, mutta rentona niin se häntä pysyy satavarmasti oikealla paikallaan :) .
Tämän kerran tulos oli siis
JUN-EH, JUK3
Ja arvostelu (vaikeasti luettava) sanoi seuraavaa: "1 year old bitch. Very nice head. Eye brown. Well set chest. Corresponds??? Back straight tail well set. Fore and hind quarters well angulated. Typical coat. Regular movement by movement. Tail over back." Vapaa suomennos: Yksivuotias narttu. Erittäin hyvä pää. Ruskeat silmät. Hyvänmallinen rintakehä. Suora selkä, hyvin asettunut häntä. Etu- ja takaosa hyvin kulmautuneet. Tyypillinen turkki. Säännöllinen(/tasainen/kunnollinen) liike. Häntä selän päällä.
Tässä muutama kuva näyttelykehästä, kiitos Jenni Pikkaraiselle!
Viva ensimmäinen vasemmalta. Juuri kehään tulleena, häntä innostuksesta pystyssä
Nyt on ne Vivan ensimmäiset viralliset näyttelyt takana! Postaus tulee vähän viiveellä, tässä on ollut kaikenlaista hässäkkää ja kiirettä..
JUN-EH JUK4
=Junioriluokka, laatuarvostelu Erittäin Hyvä; Junioriluokan kilpailuluokan 4.
Tuomarilla (Antti Nieminen) oli selvä linja, eikä ollut todellakaan mikään ERImaatti - myös keltaisia (Hyvä) nauhoja jaettiin. Vivan sisko Lumi ja puoliveli (Wandan aiemmasta pentueesta) saivat myös EH:n. Vivan käytökseen olin silti todella tyytyväinen, kuten alla olevasta videosta näkee se esiintyi paremmin kuin hyvin :) . Junioriluokan narttuja oli ilmoitettu 7, mutta yksi puuttui, joten juoksimme kehässä viiden muun koiran kanssa. Lopputuloksena sininen nauha ja kilpailuluokassa sijoitus, hyvä Tsutsu!
"Pienehkö sopusuhtainen. Hyvä selkä ja rintakehä. Yhdensuuntaiset liikkeet. Silkkimäinen valkoinen turkki. Hieman siro pää ja pyöreät silmät. Saksipurenta. Hyvä pigmentti. Avoin ja luoksepäästävä. Häntä kaarella. Suhtautuminen tuomariin: Rodunomainen lähestyttäessä"
