Hieman vajaa kaksi viikkoa sitten pyysin lukijoita jättämään kysymyksen erikoispostausta varten. Kiitos paljon jokaiselle osallistuneelle ja erityiskiitos myös ihanasta palautteesta :) .
K: Mikä on / on ollut suurin harmi tai haaste koiriesi arkikäyttäytymisessä?
V: Lenkkeily. Molemmilla, yhdessä ja erikseen. Asumme kaupungissa, joten täällä on paljon vilinää niin liikenteen kuin kanssalenkkeilijöiden osalta. Molemmat koirat on pienestä asti opetettu kävelemään sivulla silloin kun liikutaan eteenpäin. Nykyään tämä sujuu ihan mallikkaasti jos käydään tyttöjen kanssa kolmistaan lenkillä, mutta heti jos on joku muu mukana niin kierrokset nousee ja vetäminen alkaa. Tämän asian kanssa on tehty paljon töitä, mutta remmikäyttäytymisessä on vielä paljon parantamista. Ohitukset sentään menee hienosti (yleensä), mutta tuo innokkuudesta johtuva edeltäminen ja välillä jopa vetäminen on vielä työn alla.
K: Mikä on ollut molempien koiriesi pentuaikana kamalin tehty tuho?
V: Viva ei tähän päivään mennessä ole tuhonnut mitään, paitsi omia lelujaan. Tarra joskus ihan pienenä söi yöllä kännykän laturin johdon ja vähän nakersi yöpöydän jalkaa, sekä hampaiden vaihdon aikaan söi makuuhuoneen seinää ( :D ), mutta siinä ne tuhot taitaakin olla. Meillä on koirille aina paljon omia leluja ja etenkin pentuaikaan paljon luita mihin saa purkaa kutiavien hampaiden aiheuttamaa turhautumista. Aina jos jotain kiellettyä oli suussa niin kielto ja sallittu lelu tilalle pienen leikin kanssa, näin molemmat oppivat nopeasti mitä saa tuhota ja mitä ei :) .
 |
| Tarra ja pentuajan pahin tuho. |
K: Harmittaako, kun jouduit luopumaan Goofysta? (Olitte NIIN upea pari.)
V: Kiitos, Goofy on upea hevonen. Harmittaa siitä luopuminen, todella paljon. Tavoitteet olivat korkealla ja treeni-into kova, mutta aina ei elämässä saa kaikkea mitä haluaa. Valmistuttuani koulusta äitini ei enää tukenut harrastusta, eikä omat rahat tietenkään siinä vaiheessa elämää riittäneet omaan elämiseen ja hevosen pitämiseen, joten ei oikein jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin luopua omasta hevosesta. Harrastus on kuitenkin pysynyt mukana sen jälkeenkin, etenkin viime aikoina kun löysin mukavan vuokrahevosen. Jossain vaiheessa ostan vielä oman hevosen, olen siitä aivan varma, mutta ensin täytyy tienata vähän enemmän kuin tällä hetkellä.. :)
K: Miten koirat on kotona? Etenkin siis alussa? Riekkuko ne koko ajan että asiaa piti rajoittaa vai onko ne sisällä ihan iisisti?
V: Viva ja Tarra ovat kotona keskenään aika rauhallisesti. Välillä leikkivät, mutta alusta asti on tehty selväksi, ettei sisällä saa riehua. Viva osaa rauhoittua 100-0 sekunnissa, joten se auttoi hillitsemään leikkejä silloin kun Tarra oli vielä ihan pieni. Rauhoittumista on muutenkin harjoiteltu molempien kanssa, en tykkää että koirat sisällä koko ajan sinkoilee ympäriinsä. Pääasiassa ne makoilevat vierekkäin, vetävät samaa lelua eri suuntiin tai katselevat ulos parvekkeen ovelta. Ulkona vapaana ollessaan saavat nykyisin Tarran kasvettua sitten riehua ihan mielin määrin :)
K: Eikö mietityttänyt ottaa toista narttua, jos ne ei sitten vanhemmiten tulekkaan toimeen keskenään?
V: Ei oikeastaan, koska uros ei ollut missään kohtaa edes vaihtoehto. Asumme pienehkössä kerrostaloasunnossa eli eristäminen ei pidemmän päälle olisi oikein mahdollista ja en halunnut ainakaan vielä Vivaa leikatakaan. Lisäksi meillä on kotona ollut elämäni aikana vain yksi uroskoira ja se oli niin kaheli, että toista en halua :D . Ei kotona asuvien narttujen välillä ole koskaan ollut kahinoita (äidillä tälläkin hetkellä kolme koiraa ja kaikki narttuja) ja Viva on niin nöyrä, että se mielummin väistyy vahvemman tieltä kuin alkaa rähisemään.
- - - - - - - -
Silloin tällöin on myös sähköpostitse kyselty valkoisestapaimenkoirasta rotuna, kiinnostaisiko siitä aiheesta erikoispostaus? Mitä kiinnostaisi tietää?
