Ensimmäinen agilitykilpailu takana. Ja hymy ei meinaa hyytyä sitten millään :) .
Mutta otetaan hetki pientä takapakkia viime viikkoon.
Meillä meni viime torstain agilitytreenit puoleen väliin asti niin penkin alle, että meinasin repiä hiukset päästä kun tuntui ettei mikään suju. Este, josta suora linja A-esteelle, jonka alta näkyy putken pää. Este, putki, rata jatkuu. Mutta ei. Viva vetää niin täysillä kiipeilyesteille, että kokeiltiin sitten mitä tahansa niin meidän järjestys oli este, A-este, rata pysähtyy. Tosi turhauttavaa, kun tietää, että Viva osaa, mutta sooloilee eikä ota ohjeita vastaan. Siinä sitten hetken kahdella ensimmäisellä esteellä tuskasteltuani ohjaaja pyysi meitä ottamaan pienen tauon. Lähdin sitten kävelylle vähän rauhoittamaan meitä molempia ja ottamaan hiukan sivulle tuloa ja jääviä liikkeitä, että sai kuuliaisuutta terästettyä. Onneksi Puolarmetsän agikenttä on kahdessa osassa ja toisella puolella ei ollut ketään juuri sillä hetkellä treenaamassa. Otin sitten pienen harjoituksen, jossa istutin Vivan neljän metrin päähän puomista ja menin itse hiukan puomista sivuun esteen taakse. Huusin Vivaa luokse, mutta totta kai se ampui suoraan puomille. Parilla ärräpäällä terästettynä komentaessani Viva tajusikin, että ehkä parempi sittenkin vähän kuunnella ja hipsi puomin takaisin alas ja iloisesti luokseni. Pienet bileet ja uusi yritys, joka tällä kertaa meni ihan nappiin. Seuraava myös ja sitä seuraava. Pikku ratakin sujui yhtäkkiä.
Uudella innolla siis kohti omaa treenirataa. Ja nyt sujui sekin. Meidän vetäjäkin ihan hämmästeli. Viva oli ihan eri mielellä mukana, sillä oli kivaa, mutta nyt se myös kuunteli eikä vetänyt omaa rallia. Olen viime aikoina tehnyt sen virheen, että en ole liikuttanut Vivaa ennen treenejä pikku pissalenkitystä ja alkulämmittelyä enempää kun olen ajatellut, että hyvä jos se on energinen. No todettiin sitten vetäjän kanssa yhdessä, että ehkä parempi tehdä ihan pikku väsytykset ennen agia, kun Viva on alkanut ihan täysiä syttyä lajille niin ei meinaa enää malttaa kuunnella ohjeita muuten :) .
Hyvien treenien jälkeen päätin ilmoittautua maanantaille kauden viimeisiin epiksiin. Mölliluokkaan tietysti, mutta jostainhan se on aloitettava ;) .
Tänään oli sitten h-hetki, kun otettiin meidän molempien ensimmäinen kisarata ja oikeastaan ensimmäinen koirakisakokemus kaiken kaikkiaan. Koiria on kyllä treenattu vuosia, mutta ikinä en ole päässyt kisoihin asti. Sitä kisajännitystä ratsastusajoilta olenkin ehtinyt jo kaivata suuresti.
Itse rata oli todella kiva, 16 estettä, joista 5 putkea ja 1 A-este, loput hyppyjä. Paljon sai pyöriä, mutta radalle ei oltu laitettu mitään turhan vaikeita kiemuroita ja rata eteni loogisesti ja nopeasti ihanneajan ollessa 45s.
Meidän rataan olen ihan älyttömän tyytyväinen. Vaikka kisadebyytti päättyikin ohjaajan hitauden takia hylsyyn (Viva teki ohjeen puuttuessa ratkaisun kiivetä A-esteelle, vaikka putki olisi ollut seuraava), niin koko muu 16 esteen rata oli (meille) lähes täydellinen. Viva oli ihan sairaan hyvä - nopea, tarkka, iloinen ja reaktioissaan ripeä. Vaikka suoritus päättyi hylsyyn niin aika otettiin silti loppuun asti Vivan ajan ollessa 35,8s (ja jos otetaan huomioon, että käytiin tekemässä A-esteellä ylimääräinen lenkki niin aika oli todella nopea).
Meillä oli superkivaa molemmilla ja tästä on tosi hyvä jatkaa kisauraa. Treeneihinkin saa ihan uutta intoa tämän kautta.
Tässä lisää kuvia radalta :)
1 kommentti:
Millaista on ollut harrastaa agilityä valkkarin kanssa? Kuulemma kehon tyypistä/rakenteesta kiinni kuinka koira jaksaa ja kykenee etenemään, mutta onko sulle milloinkaan tullut fiilistä, että omat koirasi olisivat liian isoja tai 'jäykkiä' tähän lajiin? :)
Lähetä kommentti