Pohdintoja ja päivittelyä

Olen tässä tänään vähän pohdiskellut tulevaisuuden kuvioita koirasaralla. Sellaista haaveilua ja taivaanrannan maalailua mitä on aina välillä kiva harrastaa.

 Vivan kanssa agility on ollut niin kertakaikkisen kivaa, että toivon meidän etenevän siinä lajissa oikeasti kisoihin asti. Tällä hetkellä näyttää hyvältä, mutta ne luustokuvaukset kalvaa mieltä - mitä jos kaikki ei olekaan kunnossa? No kunhan olisi edes sen verran hyvät tulokset, että voidaan jatkaa näin kerran viikossa ja aika kevyesti. Tämä on ehkä toiveistani hartain ja haaveistani suurin, agility on vain niin mahdottoman kivaa Vivan kanssa.

Viva

Tottis edistyy myös mukavasti. Vivan kanssa. Tarra on tauolla. Tai se tekee kotioloissa, mutta treeneihin kentälle ei olla nyt sen kanssa menossa enää tämän vuoden puolella. Ehkä "yksityisopetuksessa" erään treenikaverin kanssa käydään silloin tällöin kentällä, että siitä tulisi vähän tutumpi paikka. Sitten se BH-koe. Olen vakaasti päättänyt mennä ensi kesänä sinne Vivan kanssa. En ole ihan varma onko se realistinen tavoite, mutta eikös tässä haaveilusta ollut puhe... Treenikentillä olemme aloittaneet Vivan kanssa noudon ja luoksetulon tehotreenauksen sekä haukkumisen opettelun. Kapula pysyy jo ihan kivasti suussa ja luoksetulo on hyvin hallussa, mutta tuo haukkuminen... Tuntuu ihan mahdottomalta tehtävältä! Viva pitää kyllä ääntä, kiljuu, vinkuu ja juttelee, mutta se ei hurjimmissa unissaankaan haukkuisi ihmiselle. Tarra on ihan toista maata, sille ei ole mikään ongelma haukkua ihmistä, tuttua tai vierasta. Sain onneksi valkkaripalstalta ja treeniryhmästä hyviä vinkkejä Vivaa varten - miten koira saadaan turhautumisen kautta haukkumaan. Tuntuu että suunta on oikea. Haukkua ei vieläkään tule, mutta jotain siitä kiljumisen ja haukun välimaastosta.  Anteeksi naapurit.

Tarra

Tarrassa on toimintatahtoa ja ominaisuuksia tällä puolella sitten jo ehkä vähän pidemmälle. Vaikka se on tällä hetkellä tauolla (se on vasta 8kk) niin tottistelu on sille selvästi enemmän Se Juttu. Vähän kuin Vivalla agility. Tekeminen on koirasta niin kivaa, että oma into vain kasvaa kun näkee miten hauskaa toisella on. Tai Tarran kanssa tekeminen on oikeastaan aika totista. Se tekee saksalaiseen tyyliin vakavana, mutta täysillä ja tarkasti. Toivon, että oma intoni tällä saralla vie meitä vähän sitä BH-koetta pidemmälle.

Viva mätsäreissä PUN2

Vivan kanssa toiveissa saada myös ensi vuodelta ensimmäinen (ensimmäiset) serti(t). Viimeisin näyttely meni niin upeasti, että se loi vähän uutta uskoa tähän näyttelyuralle. Ei Viva ehkä mikään Miss World ole, mutta vähintään Miss Finland <3 . Tarran kanssa haaveissa olisi päästä niihin isoihin kehiin Odotan jo paljon tulevia näytelmiä. Näyttelyitä ajatellen on ihanaa, että minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni koira, jolla on oikeasti paljon potentiaalia pärjätä.

Tarra ROP-pentu, oikealla sisko Illusia vom Niehuser See

Ja se paimennus... Vaikka Viva kävi vähän kierroksilla siellä, niin olisi upeaa päästä jatkamaan lajia. Se vaatii nimittäin hyviä hermoja, viettejä ja itsenäisyyttä, mitkä kaikki ovat erittäin hyviä kehittämisen alueita. Kun voittaisi vaikka lotossa niin olisi rahaa laittaa sinne ja tänne... :)


Olipa sekavaa ajatuksenjuoksua. Toivottavasti siitä saa jotain selkoa ja jaksaa lukea vaikkei ihan sujuvaa tekstiä olekaan.



PS. Päivitin Vivan ja Tarran sivut, sekä molempien kehitystaulukot (linkit löytyy esittelysivuilta nimen ja kuvien jälkeen).